keskiviikko, 2. heinäkuu 2008

Kirjojen kesä

Eilen uutisissa kerrottiin, että kirjoja ostetaan, lainataan ja luetaan kesäsesongin aikana hyvin paljon. Ei ihme, kauniina kesäpäivänä tekeekin mieli ehkä istuutua ulos hyvän kirjan kanssa. Minun mielestäni kesä on parasta aikaa hankkia ja lukea kirjoja ja sarjakuviakin.

Leo Tolstoin Anna Karenina- romaani, jota olen parhaillaan lukemassa on mukavaa lukemista sadepäiville ja iltalukemiseksi. Toisekseen,jos kielitaito on päässyt ruostumaan ja ulkomaille pitäisi lähteä, muutaman vieraskielisen kirjan lukeminen saattaa auttaa. Sanakirjan ottaminen varmuuden vuoksi mukaan on kyllä järkevää myös. 

Moniosaiset kirjat eli kaksiosaiset ja siitä ylöspäin. Niiden juoni on ehkä jakautunut osiin, mutta niiden lukemnen varsinkin, jos ne sijoittuvat historiaan, kuten vaikka sen suomalaissyntyisen Jean M. Untinen-Auelin historiallinen romaanisarja Maan lapset, joka sijoittuu jääkauteen, tarkemmin vuosiin 35 000 - 25 00 vuoden taakse, jolloin oli vielä jääkausi ja jäätikkö peitti suuremman osan Pohjois-Eurooppaa. Historia, sen aikaisten ihmisten eläminen ja tavat on saatu eloon.

(Seuraavassa saattaa olla hieman juonipaljastuksia, joten jos et ole lukenut kirjoja, hyppää yli.)

Itse tarina Aylasta, joka menettää perheensä viiden vuoden ikäisenä. Hänet löytää maanjäristyksen jälkeen joukko (nearthentdalin)ihmisiä, jotka kutsuvat itseään klaaniksi. Hän nimetään klaanin joukkoon, vaikka hän onkin Muita, (eli nyky-ihmisiä). Vuodet kuluvat, Ayla kasvaa tytöstä naiseksi Izan, klaanin parantajanaisen luona ja oppii tämän taidot. Klaanin ikivanhat tavat ovat hänen takiaan koetuksella useita kertoja, mutta lopulta hän joutuu lähtemään klaanista.

Hän taivaltaa kaukaiseen laaksoon ja jää sinne asumaan. Vuodet kuluvat ja Ayla tutkii laaksoa, metsästää, kesyttää hevosen ja kasvattaa luolaleijonankin, kunnes eräänä päivänä laaksoon saapuu kaksi miestä, Jondalar ja Thonolan, kaukaa lännestä zeladonien heimosta. Ayla sattuu paikalle, kun luolaleijona hyökkää heidän kimppuunsa.  Hän ei voinut pelastaa viimeksi mainittua, mutta parantaa Jondalarin, joka opettaa hänet puhumaan ja johon hän rakastuu.

He lähtevät laaksosta ja tapaavat mamutoita läheisestä Leijonan leiristä. He jäävät heidän vieraakseen ja talvella Ayla liitetään heimoon. Sen jälkeen nuori mamutoimies Ranec alkaa piirittää häntä, tarkoituksenaan solmia liitto hänen kanssaan. Aylan ja Jondalarin välit tulehtuvat pahoin ja Ayla tekee liiton lupauksen Ranecille, koko leirin edessä. Kesäjuhlien aikana tapahtuu käänteitä, mutta liittojen juhlan päivänä, Ayla ja Jondalar saavat suhteensa kuntoon. Ayla jättää hyvästit Leijonan leirin väelle ja lähtee vaeltamaan Jondalarin kanssa kohti länttä.  

Vuosi kuluu, kun kaksikko taivaltaa maan halki tavaten monia heimoja ja klaanikansaa. Lopulta he saapuvat Jondalarin kotiseudulle. Hänen parantajan- ja kesyttäjäntaitonsa huomataan monessa luolassa ja lopulta hänestä tulee zeladoni ja kun liittojuhla pidetään, he solmivat liiton. Pää-Zeladoni, joka on huomannut Aylan poikkeukselliset kyvyt, alkaa painostaa häntä ryhtymään Emon palvelijaksi taitojensa takia.

Kuudes ja viimeinen kirja, Aylan tarinasta ei ole vielä ilmestynyt suomeksi,mutta toivottavasti se ilmestyy pian.

Tässä kaikki tällä kertaa

 

 

 

 

 

torstai, 26. kesäkuu 2008

Kirjat ja niiden maailma

Kirjat kuuluvat sivistyneeseen maailmaamme, mutta oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kirjassakin on oma maailmansa, joka odottaa uutta lukijaa löytämään sen ja aikaisemampaa tutkimaan vielä löytämätta olevia asioita. Minulle kirjat ovat tärkeitä ja kotipaikkakuntani kirjasto on minulle kuin toinen koti. Katsokaas, kirjoissa on aina miljöö ja kuvailua henkilöiden puvuista ja ympäröivistä maisemista, kuten miltä talot jne. näyttävät. Jos kuvailu on huolellista ja hyvin tarkkaan tehty, kirjan maailma hahmottuu helpommin, kun taas karkeasti kuvattu jättää ikävän jäljen, onneksi tielleni on sattunut vain muutama tällä tavalla tehty kirja ja ne jätän omaan rauhaansa. Jos jotkut pitävät niistä niin pitäköön, se ei ole minun huoleni. Kirjat ovat ihmeellisiä ja niiden maailmat vielä ihmeellisempiä. Jos et ole lukenut kirjoja kuin koulussa, mene lähimpään kirjastoon ja etsi itsellesi sopiva kirja. Se kannattaa.

 

sunnuntai, 22. kesäkuu 2008

Vaarallinen juhannus

Hei taas. Aah, juhannus, tuo keskikesän ja yöttömän yön juhla, jota on kutsuttu myös mittumaariksi. Kokot palavat kesäyössä ihmisten seisoessa niiden luona, tietäen että valo alkaisi taas vähentyä, mutta silti iloiten valosta ja sen määrästä. Mutta osalle juhannus kääntyy suruksi, kun rakkaat ihmiset kuolevat autokolareissa meno- ja paluuliikenteessä tai hullut puukottavat heidät kuoliaaksi. Pieni valonpilkku on kuitenkin, sillä vesillä ei tapahtunut vaarallisia onnettomuuksia, mikä on hyvä, mutta läheltä piti- tilanteita sattui kuitenkin ja tässä on yksi niistä, minun kokemani.

Se tapahtui eilen, juhannuspäivänä. Olimme mökillämme. Sinä päivänä tuuli aika lailla ja kun se tasaantui, isä keksi, että lähdetään veneretkelle, perämoottorin kanssa tietysti. Äidin varoituksista huolimatta soudimme ulos venevalkamasta. käynnistimme moottorin ja lähdimme kohti järven keskustaa ja saaria. Kaarsimme koilliseen Suursaarta kohti, tarkotuksena oli kiertää se, mutta suunnitelmat muuttuivat tuulen yltyessä kovemmaksi. Lähdimme takaisin kotirantaan, mutta sitten perämoottori simahti, joten isän oli pakko ryhtyä soutamaan, että emme joutuisi sivuaallokkoon. Jos olisimme joutuneet, vene olisi alkanut keikkua puolelta toiselle ja olisimme olleet pian veden varassa. Koska menimme koko ajan vastatuuleen, vettä pärskyi päällemme koko ajan. Lopulta pääsimme Selkäsaareen ja tarkistimme perämoottorin bensiinitilanteen. Se oli hyvä, joten moottori oli ollut vain ylikuumentunut. Kun vihdoin pääsimme rantaan, olimme olleet yli tunnin poissa ja äiti odotti huolestuneena rannassa. Menimme sisään ja sitten vaihtamaan vaatteita. Isä sai valitusryöpyn äidiltä, mutta tärkeintä oli, että olimme kaikki hengissä ja turvassa. Tästä opin sen, että ei kannata ikinä lähteä vesille, jos tuulen yltymismahdollisuus on todella varma.

23.6 Lisäys: Tämän päivän Helsingin sanomissa oli lisää huonoja uutisia, vesillä on sittenkin kuollut porukkaa, mutta vain murto-osa siitä mitä viime juhannuksina. Tästä olen iloinen.

keskiviikko, 18. kesäkuu 2008

Ensimmäinen kirjoitus

No niin, nyt on blogini valmiina ja ensimmäinen kirjoitus kehiin. Tästä ei tule pitkää, mutta ainakin on alku. Eli tervetuloa minun, siis Henian blogiin. Yritän päivittää ainakin kerran tai kaksi viikossa, useamminkin jos pystyn. Kirjoitan omista tekemisistäni, kirjoista, musiikista, liikunnasta ja tietenkin koulusta. Tässä kaikki tällä kertaa.